Kun lähdet kohti Ithakaa,
toivo matkan olevan pitkä,
täynnä seikkailuja, täynnä tietoa.
Älä pelkää laistrygoneja, kyklooppeja
tai vihaista Poseidonia,
sellaisia et koskaan matkallasi kohtaa,
jos mielesi on ylväs ja tunne
hengessä ja ruumiissa jalo.
Et laistrygoneja, kyklooppeja
tai raivoisaa Poseidonia kohtaa,
ellet niitä sielussasi kanna,
ellei sielusi niit eteesi aseta.
Toivo matkan olevan pitkä.
Että tulisi paljon suviaamuja
jolloin niin tyytyväisenä, niin iloisena
saapuisit ensi kertaa tuntemattomiin satamiin;
vieraile foinikialaisten toreilla
hankkimassa hienoja tuotteita,
helmiäistä, koralleja, meripihkaa, norsunluuta,
erilaisia aistikkaita tuoksuja,
niin paljon erilaisia aistikkaita tuoksuja kuin voit;
matkusta moniin egyptiläisiin kaupunkeihin,
oppimaan, pyytämään oppia viisailta.
Pidä Ithaka aina mielessäsi.
Sinne saapuminen on määränpääsi.
Älä kuitenkaan kiirehdi.
On parempi että matka kestää monia vuosia
ja että nouset maihin vasta vanhuksena,
kaiken matkalla kokemasi rikastuttamana,
etk siten Ithakalta kalleuksia kaipaa.
Ithaka lahjoitti sinulle määränpään.
Ilman sitä et olisi koskaan lähtenyt matkaan.
Mutta muuta sillä ei ole enää antaa.
Ja vaikka Ithaka köyhä olisikin, ei se ole sinua pettänyt.
Matkasta viisastuneena, jo niin paljon kokeneena
ymmärrät, mitä Ithakat merkitsevät.
